Tsik-sirkku ja muuta suur-riistaa.

Ihmeitten aika ei ole ohi, tai sitten se on päinvastoin. Lauantaiksi osunut pläkä ja aurinkoinenkin keli oli jotain mitä vähiten osattiin odottaa. Säpissä oli taas oltu näkevinään Hodari (katso 23/10) joten pitihän siitä mennä ottamaan selvän. Erittäinkin, koska isot pojat olivat sitä mieltä, ettei pinnaksi, puhumattakaan elikseksi, voinut laskea negatiivista havaintoa. Outoa logiikkaa, mutta syy sekin piipahtaa saarella.

Sitten pakollinen Saavumme Säppiin-kuva; Olemme saapuneet Säppiin. Janne tarkastaa mikä määrä vettä pipoon matkalla kertyi.




Hanhiston niityllä tuli ensimmäiseksi eteen villipuhveli. Valkoinen mies ei voi muuta kuin ottaa lajilleen langenneen haasteen vastaan.




Tämä mammuttien jälkeläinen ei ilmeisesti kokenut valkoista miestä kovinkaan haasteelliseksi. Käänsi vain epäkohteliaasti takapuolensa ja jatkoi työtään. Varsinaisia maisemanhoitokoneita nämä vaeltavat pötsit; toiminnassa päivin öin ilman kummempia lomakorvauksia.




Suoriuduttuamme villieläimistä ja sähköaidasta, heikkovirtaisesta tosin, niin jo pisti Sendari ranttaliksi!

Jalkojen edestä niityn keskivaiheilla lähti lentoon pieni lintu joka äänestä oli pääteltävissä harvinaiseksi Tsik-sirkuksi! Lintu otti harmillisesti ns. ritolat, mutta palasi jonkun ajan kuluttua takaisin ja asettui metsänreunan männikköön kaukoputkella poseerattavaksi. Kaunis ja värikäs Pusilla, pikkusirkku! Se oli sitten minulle elis, diletatti kun olen tällä alalla. Kuinka mones tiedän vasta kun saan ne kaikki laskettua.




Taigametsän komeita hiiripöllöjä löytyi kaksi. Valkoinen mies lajityypillisessä toiminnassaan.




Onnistuneen Hanhiston ja Eteläkarin kierrosten jälkeen oli aika hoitaa tiedoituspuolen velvoitteita. Kaffee siinä pörisee pannussa.

Krävelissä saimme vielä ihailla meren käsittämätöntä laajuutta. Iso halli nosti päätään niemen kärjessä ja horisontissa näkyi logistiikan katkeamaton ketju. Harvinaisen antoisa Säpin-päivä.