Perjantai oli myrskyisän viikon jälkeen jälleen vähätuulisempi päivä. Tämä mahdollisti jo perinteeksi muodostuneen perjantai-iltapäiväkahvit Räyhissä. Kulkupeliksi tuli taas Buster koska maihin on vaikea päästä edes kohtuullisella syväydellä. Tässä ollaan jo aika liki, kuten ehkä kuvasta näkyy.
Luodolla on ollut aikanaan toistakymmentä kalakämppää jotka nopeitten veneitten yleistyessä 70-luvulla jäivät omistajilleen tarpeettomiksi. Put-put aikakaudella Makholmasta, joka on neljän mailin (7 maakrapu-kilometrä) päässä, kesti tunnin. Perämoottorilla matkan päristelee noin vartissa, kelistä hieman riippuen.
Kauniisti luo Räyhän pihlaja varjonsa Unton kalakopin seinään.
Elämisen välttämättömyydet aukeavat kauniitten pitsiverhojen ympäröimänä. Kello on pysähtynyt näyttämään siianpyytäjän nukkumaanmeno aikaa.
Suomalais-ugrilaisuuden lähteillä. Näillä eväillä on aina pärjätty.
Punainen koppi on jo postmodernimpaa arkkitehtuuria; partaveitsilautaa.
Vaikka Räyhät on pikemminkin karikko kuin saari, löytyy sieltä kaivo. Pohjalla on jopa tippa vettäkin.
Tässä oli aikanaan kaksi kämppää vierekkäin, molemmilla kasvot Makholmaan päin.
Sorsastajat lienevät osuneet maaliinsa. Valtion mailla saa metsästää vapaasti ja Räyhissä on meno välillä ollut sangen villiäkin. Perustettava Selkämeren kansallispuisto ei rajoita metsästystä vaan lisää ulkosaaristoon toimijoita. Räyhiin tullee silti muutos muista syistä.
Kalakämpälle aikanaan komea kynnys, nyt kuin muistokivi ikään. Jätämme Räyhät ja suuntaamme Makholmaan. Pläkä on muuttunut navakaksi pohjoistuuleksi joka nostaa metrisen allokon Räyhän ulkopuolella. Maininki heitti Busterin poikittain rantakivikkoon ja pois pääseminen on työn takana. Siis hyvin perinteinen Räyhän reissu.
Sitkeä veneilijä Räyhien vesillä! Kyllä se kahvipaikka joskus on työn takana! Mutta ainahan tällainen tarjoilu kotiolot voittaa.
VastaaPoista