torstai 15. lokakuuta 2009

Idän Räyhät



Tämän viikon pläkäpäivä osui poikkeuksellisesti torstaiksi. Jokohan pitäisi huolestua ilmastonmuutoksista?
Perjantaisin on ollut perinteisesti hieno ilma ja viikonloppuna sitten sikakeli. Ainakin ranta oli pienessä jääriitteessä, joten tältä osin asiat ovat kunnossa. Siis iltapäivätee Räyhissä. Tällä kertaa piskuruisella Idän Räyhän karikolla, jossa sijaitsee kauas Viasvedenlahdelle erottuva neliskanttinen tunnusmajakka, Makholmanlahden pooki.




Päivä kuin perhonen, taivaskin kesäisen kaunis.




Taustalla Viasvedenlahden pohjukka ja Makholman rannat. Sala-ampujat ovat tulitelleet siivekkäitä kämpän rikotusta päätyikkunasta.




Takki naulaan ja taloksi.




Petikin on houkuttelevan kotoisan oloinen.




Pikkuinen kummeli on uhmannut merkillisellä tavalla painovoimaa jo vuosikymmenet.




Pakollinen peräaaltokuva. Krääsmoottorilla mentäessä on ainainen kiire. Takaisin tullaan Linjaloiston kautta jolloin Säppi jää selän taakse. Vedet ovat karikkoiset kaukana ulapallakin ja Makholmaan on nelisen mailia.



Kotona ollaan. Matkalla tarttuu kyytiin kaikennäköistä mukavaa, ainakin näin väylämiehen ominaisuudessa.

8 kommenttia:

  1. Sinulla oli hyvä keli! Tänään täällä Vaasassa sataa kaatamalla eikä tee mieli merelle laisinkaan.

    VastaaPoista
  2. Pakollinen peräaaltokuvasi on hieno, heh! Räyhien vedet ovat kyllä hirveän karikkoiset, kartoitin itse tätä aluetta viimekesänä ja vaikka luulin kaikki alle metrin matalikot löytäneeni(+ nämä "harjut" jotka kulkevat lännestä itään Räyhin itäpuolella), löysin jälleen uuden matalikon paikasta Idän Räyhin koillispuolelta jossa luulin olevan liki 5 metriä vettä.

    VastaaPoista
  3. Näin on, koko lahti on tavattoman petollinen. Kaupunki reimasi Loukkeennokan väylää ensimmäisen kerran elokuussa, mutta tänään ei yhtään viittaa näkynyt. Alkuviikon myrskyt ehkä vei ne?

    VastaaPoista
  4. Loukkeen väylällä oli siitä linjojen risteyksestä merelle päin neljä viittaa, onpa kumma jos ovat kaikki karanneet(kaksi vihreää, kaksi punaista, joista punainen uloin oli aivan 10m syvän reunalla Loukkeen kärjessä)?? Myös kesällä 2008 Idän Räyhän vieressä aivan matalikon reunalla ollut vihreä viitta katosi yhden kesän jälkeen. Loukkeen väyläkin on siitä paha että jos ei Molanderin/Tähtisen nurkilla olevia linjatauluja näy ja joutuu kymmenen-viistoista metriä joko rantaan päin tai sitten ulospäin niin voi käydä hassusti kun matalat ovat kummankin puolen. Loukkeenväylää voi ajaa itäänpäin vielä kääntöpisteen jälkeen muutama sata metriä(jolloin ollaan Molanderin punaisesta rantatuvasta alle 100m päässä), jolloin kölin alta löytyy jättimäinen "Ahvenkivi", suoraan linjalla.

    VastaaPoista
  5. Uloin punainen viitta karkasi jo syyskuun alussa ja ajautui Salokankaan rantaan. Reitti oli muuten reimattu väärään kulkusuuntaan joskin portista ilmeni viittojen kätisyys.

    VastaaPoista
  6. Vaatimaton näkökulma ns. "pakollisiin peräaaltokuviin" liittyen.

    Ymmärrän niiden liittyvän Selkämeren viimeisten merimerkkien kuvakaanoniin ja muodostavan siten sekä ajallisen, että yhtenäiskulttuurisen jatkumon alueella veneilevien kesken.

    Donland Meinigin mukaan " Jokaisella kypsällä kansakunnalla on symbolimaisemansa. Ne kuuluvat kansalliseen ikonografiaan, jaettuun ajatusten, muistojen ja tunteiden järjestelmään, jotka sitovat kansaa yhteen".

    Vaatimattoman tulkintani mukaan peräaaltokuvat esiintyvät toistuvasti kertomuksina, joiden liike hahmottuu yhtäältä matkaksi ajaksi. Peräaaltokuva on ilmiönä diskursiivinen, kostruktoitu ja sellaisena historiallinen joka paikantuu diskurssiiviseen, mutta ei yksinomaan siihen ja esitystavalle on ominaista oman merkkiluonteen häivyttäminen ja tekstien välisin viittauksin aikaansaatu luonnollisuuden tuntu.

    Eli pidän Busterin peräaaltoa Selkämeren tulevan kansallispuiston tunnusomaisena piirteenä, joka samanaiksesti symboloi ilmastonmuutoksen, nykyteknologian ja paikallisen rannikkokulttuurin saumatonta yhteensopivuutta.

    VastaaPoista
  7. Huolestuttavalla tavalla on yleistynyt genré jossa myös moottorikoppa näkyy merkkeineen. Tämä on selvä uhka kansalliselle yhtenäisyydelle koska se ilmentää ihmiset taloudellisesti eri kategorioina. Millaisen metaforan vanha 2-t Mariner synnyttää verrattuna uuteen 4-t 40hp Yamahaan? Kysyn vaan!

    VastaaPoista
  8. Vakava kysymys. Ylikansallisten brändien asemoituessa kultaisen leikkauksen kautta osaksi tarinaa, ollaan tilanteessa, joissa product placement on noussut tärkeäksi itseilmaisun muodoksi. Toisaalta ihimisillä on aina tarve kuulua ryhmään, vaikka sitten Yamahan omistajiin?

    VastaaPoista