Preiviikinlahti ja sen pieni mutta kaunis saaristo saa kiittää luonnonvaraisuudestaan feodaalista perintöään. Lahden kahdella suurella maanomistajalla ei ollut tarvetta realisoida maitaan ennen kuin alueen luonnonarvot ymmärrettiin ja kaukonäköinen kaavoittaja sai yleiskaavaan vihreää väriä 1980-luvun lopulla.
Kunta rauhoitti Kuuminaisten saaret ja kun vielä osa lahden matalista rannoista liitettiin naturaan väistyi uhka mökittymisestä ja lahden muuttumisesta tuulivoiman- ja merisoranoton tuotantoalueeksi.
Trutholma on saariston uloin luoto. Naapurisaarten tavoin se koostuu puustoisesta moreeniharjanteesta, kasvaen tosin vain tervaleppää ja pihlajaa, kuten kunniallisen ulkokarin kuuluukin. Rannat ovat veneiljän painajainen, matalat ja kivikkoiset, jonka lisäksi tyyneelläkin maininki aina käy sen verran, että pienelläkin veneellä on maihinpääsy vaikeaa.
Sunnuntaina tuuli oli lounaassa jolloin saaren itäranta oli leen puolella, mutta siitä huolimatta vanha busteri sai pari uutta lisälommoa kylkeensä. Kolina oli niin kova, että kenties siitä johtuen saderintamatkin väistivät molemmin puolin. Kaikella on puolensa, kuten tavataan sanoa.
Täällä jokaisella karilla on oma kalastushistoriansa, eikä se Trutholman osalta ole suinkaan vielä loppuunkirjattu. Hylkeet verottavat kalastajan siikapesiä, mutta pahvinen tukikohta, vaikkakaan ei vuosiin asuttuna, kertoo vielä ryhdikkäästi menneitten vuosikymmenten käytännönläheisestä arkkitehtuurista.
Interiööri kuin kansallismaisema; klassinen sinipunaraita, ruskea seinähuopa ja oikea puilla käytettävä kamiina ruosteinen suolakurkkupurkki vaippanaan.
Tästä kun lähtee länteen, niin pääsee kättelemään bättre folk. Täällä on Pohjanlahti leveimmillään, muistaakseni noin 256 km. Vastarannalla avara Gävlebukten.
Varmaan siitä johtuen, on saaren länsikärjessä hyvä merimerkki; Preiviikinlahden majakka.
Jos se ei riitä, voi suuntimaa ottaa itärannan kauniista lasikuituisesta jäniksestä. Taustalla Puskuri, Svartgrund ja niitten takana Preiviikinlahden pohjukkaa ja Kuuminaisten rannikkoa.
Itärannan kolmeen osaan lohjennut kivi. Pamaus väitetään kuuluneen Kristiinan asti.
Pari otosta rantavyöhykkeen uskomattoman laajasta ja monipuolisesta jalkinevalikoimasta. Täällä ei tarvitse paljain varpain poukkoilla.
Vanha pihlajapuu, vielä kantaa marjojaan.
Kuten nuoremmatkin, odottaen vuosi vuodelta aina myöhemmin saapuvia tilhi- ja rastasparvia. Nyt luodolla oli vain kolme teerikoirasta, sekin silti lähes sukupuuton partaalla oleva laji nykysaaristossa.
Trutholman tuulensuunnanosoittaja huiskii hyvästit. Niin kauan kuin muistan, on tämä onneton näre ollut tismalleen saman näköinen, osoittaen havainnollisesti mistä suunnasta vallitsevat tuulet puhaltavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti