Toisenlaisia horisontteja.

Ei riittänyt, että Reposaaren kaunein saaristo johon Kallioholmakin kuuluu, haudattiin Tahkoluodon syväsataman alle. Vielä piti tulla kohtalokas 11/9 attentaatti jonka seurauksena eivät edes paikalliset pääse käymään alueella. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO valvoo tiukan ISPS-koodinsa kautta ettei kukaan ilman kulkulupaa pääse satama-alueelle. Käytännössä kaikki maailman satamat on pakotettu noudattamaan ohjetta. Jos tapahtuu yksikin poikkeama säännöstöstä, niin satama luokitellaan ns. saastuneeksi satamaksi joihin poikenneilla aluksilla ei ole enää oikeutta tulla yhteenkään lailliseen satamaan.

Valvonta on siis tiukkaa Tahkoluodossakin, eikä kulkulupia heltiä edes entisille asukkaille. Näin ne rannat sulkeutuvat entisestäänkin.




Kallioholmassa olen seisoskellut vuosien ajan merelle katsoen. Kun katse on kiinnittynyt horisonttiin niin melkein unohtaa millainen maisema selän takana avautuu. Vaikka siellä seistessä aina on jäässä kuin kalikka ja pääsylippu on kovan viranomaistaistelun takana, on se kuitenkin rannikon uloin paikka ja jossa talvellakin avomeri on yleensä läsnä.

Taustalla Tahkoluodon kivihiilivoimala jauhaa sähkötariffia. Päästöoikeuksien kallistuessa, kilisee voimayhtiön kassaan lisää voittoa. Joten kaikkea mielenkiintoista myös tältäkin suunnalta löytyy.




Horisonttia voi toki katsella laivastakin käsin. Proomu Board Helsingistä ns. kymppilaiturissa. Eli nyt ollaan On board on Board.




Jokainen ympäristö sisältää oman estetiikkansa. Täytyy tunnustaa, että viihdyn täällä paremmin kuin monella ns. siistillä rannalla. Kiviaita tuo mieleen Irlannin ja ison meren rannat.




Työn ja ahkeruuden jälkiä on kaikkialla. Tämän ehkä vielä kestää.

Lopuksi Reposaaresta loma-asuntomessujen alta häädetty perinnevenetelakka. Konteksti määrää, sanotaan. Täällä se toimii. Kuten ISPS-koodikin.