sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Karjakaupungin katveessa



Pori ei ole merikaupunki vaikka meren läheisyydessä sijaitseekin. Porilaisia viehättävät enemmän sisämaan lattanat savimaat jonne kaupunki tasaisen varmasti koko ajan laajenee. Trendi on tismalleen päinvastainen kuin muualla maassa tai maailmalla. Satakunnan kansa, tyyni paaluttaa peltojansa.

Hyvä näin. Mäntyluodon sataman synnyttämä piskuinen Uniluodon ruutukaavalähiö saa elää ruususen untaan eikä monilla unohtumattomilla kulttuurimonumenteilla kuten Unskilan baarilla näytä olevan välitöntä uhkaa. Karjakaupungin läheisyys heijastuu myös alueen veneilyssä. Täällä ei juuri huviveneilyä tunneta, vaan kaikella vesillä liikkuvalla täytyy olla jokin käytännöllinen funktio. 

Käytännössä se tarkoittaa kalastusta, muodossaan tai toisessa. Kalastaminen on miesten hommaa, ja jos ilman lippuja, muovikannuja  ja ruostuneita pesäankkureita uskaltaa merelle lähteä, on vaarana saada epäilyttävän mammanpojan, tai mikä vieläkin kauheampaa, vihertävän luontohipin leiman. Lisäksi kiukkuista muijaa pääsee ainakin hetkeksi karkuun jopa näennäisen ahkeruuden varjolla ja kohtalotovereitten kanssa on mahdollisuus varovaiseen punssinottoon,  jos ei  ihan merellä niin ainakin satamassa venepeittojen suojassa. Meissä kaikissa piilevää rantojen miestä ei niin vain lannisteta!




Uniluodon satama on Selkämeren alueella harvinaisen puhdaspiirteinen Pohjanlahtelainen kalasatama joita ei Närpiön eteläpuolelta juuri montaa löydy. Puupaatit ovat luonnollisesti kuidutetut ja varustelutaso on lievästi ilmaistuna  karun funktionaalinen. Siika ja taimen ovat kalat joita pyydetään, joskin saaliit ovat nykyisin enään murto-osa takavuosien määristä. Siika on pienentynyt ja samanaikaisesti vähentynyt kun meri on rehevöitynyt.




Ennuste lupaa seuraaviksi päiviksi roimaa pakkasta ja nyt on, ainakin tilapäisesti, kalastuskausi ohi. M/S Janina nostetaan rantahietikolle ja vermeet viedään talliin. Louise rantautui Uniluotoon jo vuosikymmenet sitten eikä hänenkään elämästään ole kalastus jäänyt puuttumaan.




Uniluodon joka kolkasta näkyy ainakin palanen avomerta. Ja vielä paremmin se kuuluu. Huokailee joka kämppään sisälle asti, päivin ja öin.




Meren puolen luonnonkaunis ranta vanhoine arkeologisine kulttuurikerrostumineen on ilo silmälle.


  

Tässä Pohjanlahti. Näkymä Mäntyluodon puolelta länteen. Kuva kertoo tästä päivästä.




Olisiko joulu tulossa kun Alli II on rantautunut Säpistä mastopuineen?




Täällä ei liiemmin windfall voittoja haalita vaikka tekniikka näyttäisi hyvin olevan hallussa. Tuulista on kyllä sitten senkin edestä, urbaanissa ja unohtumattomassa Uniluodossa. Ohessa pieni Tuulivoima-video.

1 kommentti:

  1. Olinkin jo unohtanut Uniluodon... Kiitos muistuttamisesta! Hieno paikka ihmisen käydä, sekin.

    VastaaPoista