Holotna!

Tulipahan tehtyä talven ensimmäinen hiihtoretki. Pakkasta oli -17 mutta olosuhteet olivat kuitenkin pitkästä aikaa otolliset; tuulta oli vain hiven ja jopa matalalla makaava aurinkokin näyttäytyi.

Makholmanlahdelle jäitä tuli heti pakkaskauden alettua 15/12. Tosin kantavaa jäätä muodostui vain Rengaskariin asti koska sitkeän tasaisesti eri suunnista puhaltaneet tuulet veivät aina muodostuneet jäät ulompaa lahdelta. Vuodenvaihteessa meri oli avoin jopa Rengaskarin rannassa, eli vain kilometrin verran mantereesta. Joten tällä suunnalla saaristoretkeily jäi lyhyemmiksi kävelyretkiksi tai pikaisiksi mopomatkoiksi lähikareille.

Vuoden toinen päivä oli sitten poikkeuksellisen heikkotuulinen, joten tilaisuutta päästä ulkosaaristoon ja avomeren reunalle ei yksinkertaisesti voinut laiminlyödä. Jos ei ymmärrä miksi sinne on mentävä, voi perehtyä vaikkapa Fridtjof Nansenin ' Yön ja jään matkaan' niin johan tajunta laajenee. Jos ei tarkoituksena ole ajelehtia pohjoisnavalle asti, niin liki ainakin!

Joka tapauksessa jäitten tulo aloittaa täällä rannalla uuden kauden, kenties vuoden parhaimman, eikä pelkästään seikkailu- ja löytöretkeilijälle vaan myös muille kuten kalastajille. Tosin vuosi vuodelta heikentyneet saaliit ovat johtaneet siihen että Makholmassa uittaa verkkojaan vain kylän viimeinen ammattilainen.




Preiviikinlahti jäätyi myös pakkaskauden alussa, mutta avoin ja tuulinen kun lahti on, niin sinne jäi runsaasti avoimia tuulensilmiä jotka sitten lumenpeittäminä ovat erityisen vaarallisia. Suksimies on aina etulyöntiasemassa näillä jäillä, koska jo kova hankikin saattaa kantaa ja sommattominen sauvaniskujen vasteesta tuntee useimmiten miten jään vahvuus alla vaihtelee.

Vanhemman ja yhden yön välisen jään raja kulki Kuuminaisten ja Svartgrundin välissä, kuten tavallisesti. Klikkaapa kuva suuremmaksi!




Lähempänä Svartgrundin puolta saattoi jo ihailla komeaa merisavua Kuuminaisten ja saarten välissä.




Vihdoinkin Puskurin rannassa! Säppi häämöttää aika liki, vain kuuden kilometrin päässä.




Kuuminaisten Loukkeennokkaa on mukava katsella tältä kantilta. Sen takana avautuu laaja Viasvedenlahti ja Makholmankin rannat.




Trutholma on melkein kivenheiton päässä, mutta välissä olevaa ahtojääkenttää en viitsinyt ylittää koska satunnainen isompi maininki olisi saattanut hajoittaa sen kulkukelvottomaksi. Ja vaikka Trutholma onkin Preiviikinlahden hienoimpia saaria, ei sinne juuri näillä keleillä viitsisi asumaan jäädä.




Paluulatu; Puskuri taakse jää. Svartgrund antaa tuulensuojaa ja aurinkokin jopa lämmittää hiven. Vielä on edessä runsas kilometri mantereen tuulensuojaan, mutta matka on sikäli helppo että nyt tuuli on sivutakainen.

Tästä ei voi olosuhteet muuta kuin parantua. Siitä huolimatta hieno reissu, eihän saariin edes ole päässyt joka talvi. Vuoden paras aika koittaa, ja ennusteet lupaavat pelkkää hyvää, kahtakymmentä astetta ja enemmän!