Ei merta edemmäksi

Täällä rannalla tuuli on se joka aina sanoo viimeisen sanan. Oli kesä tai talvi, niin tuuli määrää millaista ulapalla on tai onko sinne ylipäänsä pääsyä. Pienelläkin pakkasella tuuli voi olla lähes kuollettavan jäätävä ja myös sen suunnalla on suuri merkitys. Ikävimpiä ovat ne tuulet jotka tulevat maan suunnasta. Merelle mentäessä kyllä pärjää, mutta takaisinpäin tuleminen voi olla viheliästä. Kovakin tuuli mereltä päin on paljon reilumpaa, koska matkan voi aina keskeyttää ja palata seläntakaisessa kotiin.

Lisäksi tuuli rikkoo jäitä ja kuljettaa kulkukelpoisen jään kauas ulkomerelle josta ne sitten palaavat taas suunnan vaihtuessa takaisin muodostaen ylipääsemättömiä ahtojääkenttiä.

Vielä perjantaina jäätä, josta suurin osa tosin oli jo kertaalleen rikkoutunutta, ulottui Meri-Poristakin katsottuna silmänkantamattomiin. Ensimmäisen kerran vuosiin näin taas senkin ettei Mäntyluodon Kallosta erottanut avovettä edes kiikareilla etsien. Sitten lauantai aamuyöllä virisi kaakkoistuuli joka hetkessä avasi meren Yyteristä Kuuminaisten niemelle ja Räyhiin. Säppiinkin olisi hyvinkin vielä perjantaina päässyt Luvian suunnalta, mutta nyt avovesi oli jo Marjakarin merimetsosaaren rannassa.

Saaret ja sisälahdet sitovat kuitenkin nyt jo vahvan jään aika hyvin paikalleen joten Puskurin saareen pääsi vanhaa reittiä pitkin. Saaren pohjoisrannalta jäät kuitenkin tekivät lähtöä. Omaa latua ei takaisin tullessa enää oikein viitsinyt käyttää...




Jotain liikettä lahdellakin on tapahtunut, koska Svartgrundin viitta löytyi kilometrin verran väärästä suunnasta. Mutta Puskurihan se siellä taustalla uskollisena odottelee. Häijyllä kaakkoistuulella saaren pohjoispuoli antaa mukavan tuulensuojan joskin paluumatka on sitten eri juttu. Mutta kukapa sellaisia viitsisi murehtia?




Puskurin harjanteelta oli hyvät näkymät merelle ja lisäksi metsä antoi tuulensuojan. Saaren vanha pihlaja kurottelee niveliään yhä voimissaan.




Trutholman ajojäästä muodostunut kannas oli lauantaina vielä paikoillaan, mutta sen ylittäminen olisi tälläkin kerralla ollut riskialtista. Sunnuntaina näistä jäistä ei ollut enää tietoakaan.




Lähes viikon kestänyt kuura-kuorrutus alkoi varisemaan. Suojan puolella tyrnit olivat kuitenkin vielä kovin joulukorttimaiset.

Puskurin koillisranta sunnuntaina. Sekin ihme tapahtui että pilvipeite rakoili ja aurinko melkein näyttäytyi.

Nyt odotellaan uusia jäitä. Jos sitten vielä sekin ihme tapahtuisi että pääsisi jo helmikuun hangilla Säppiin. Se onkin sitten tuurista ja tuulista kiinni!