Kettumaisempi Räyhän reissu

Kuluneen talven pakkaskausi alkoi 14/12 ja ensimmäinen suojapäivä oli vasta sunnuntaina 7/2. Rannikko jäätyi niin perusteellisesti että vastaavaa saa hakea hirmuisesta jäätalvesta 1987, jolloin Selkämeri jäätyi kokonaan, ja vielä vappunakin pääsi Säppiin jäitse. Lumentulo on ollut myös kiitettävää, keskisyvyys täällä olisi näppituntumalla 30-40 cm mikä myös on enemmän kuin vuosiin.

Tästä huolimatta on meri pysynyt avoimena Säpin ja Kuuminaisten edustalla kiitos sitkeästi peräti syyskuusta asti puhaltaneitten itäisten tuulien. Lauantain suojasää oli ohimenevä +0,5 astetta, mutta tuotti kuitenkin oman yllätyksensä hiihtoretkellä Räyhiin liimaamalla hangen pakkaslumen lujasti suksenpohjaan, mikäli ei onnistunut lampsimaan niin, että sukset pysyivät koko ajan hangen sisäpuolella.

Lumen painama jääkenttä oli taasen ulompana muuten vähälumisempi, mutta vettä oli paikoitellen nilkkoihin asti, mikä ei tehnyt tästäkään kulkureitistä järin mukavaa, saati turvallisemman tuntuista. Reissun piti alunperin suuntautua Luoteen Räyhään ja hyvällä kelillä ehkä Säppiinkin asti. Nyt oli tyydyttävä siihen että voimat riittivät pääsyyn Loukkeennokasta lähempään Idän Räyhään jonne matkaa on vain kolmisen kilometriä.




Aikaa siihen sainkin kulumaan toista tuntia, tosin matkalla tuli kiikaroitua hieman näkymiä josta tuloksena oli vain nuori merikotka ainoana lintulajina. Avoden raja ajojäineen näytti nyt kulkevan Trutholman ulkopuolella ja kaartavan Säpin Hanhistoon. Joten Säppiin ei olisi ollut menemistä vaikka suksi olisi paremmin luistanutkin.




Viasvedenlahden "pooki" alkaa vedellä viimeisiään mikäli ei kämppää nyt tulevana vuotena saada korjattua. Mökki on laajalle alueelle näkyvä merimerkki ja muistuttaa vielä 70-luvulla kukoistaneesta pienkalastuksesta siikarääkeineen ja yöpymisineen saarissa. Metsähallitus ei enää uusi sopimuksia kalakämpistä valtion mailla, mutta kun kyseessä on tällainen kulttuurikohde, niin ehkä tekisivät poikkeuksen jos joku kauniisti pyytäisi? Porstua on sorsastajien jäljiltä hieman sekavantuntuisessa tilassa, mutta elämisen tärkeät tykötarpeet näyttävät olevan pääpiirteissään tallessa vessapaperia ja ketsuppia myöten.




Salongin puolella on vähän parempi järjestys. Piippu kaipaisi rappninkia ja katossakin on komea reikä. Merinäköalaa löytyy kahteen ilmansuuntaan. Kyllähän täällä asustelisi!




Kauheen kranttu ei siisteyden suhteen tosin kannata olla. Prakulle näyttää majapaikka kelvanneen, mutta mikähän on sitten lopettanut vuokrasuhteen? Satunnainen yöpyjäkö? Kyllä perheelliselle kuuluisi antaa etusija!




Makholman rannat ovat niin kaukana että vain tummasta taivaanrannasta tunnistaa. Kelkkojen ulinat eivät myöskään tänne enää kanna. Räyhissä vallitsee ikiaikainen erämaan hiljaisuus, kuten pitääkin.




Takaisin ketunjälkiä seuraten. Kettu on kulkenut täsmälleen uuden ja vanhan jään reunaa vaikka jääkentät silmämääräisesti näyttävät samanlaisilta. Loukkeennokan edustalla tiemme erkanevat. Kettu on jatkanut Trutholmaan ja bloginpitäjä hoippuu viimeisillä voimillaan takaisin sivilisaation piiriin.