Jääkenttien kutsu

Ns. Lapinhulluudessa ja meren jäällä kulkemisessa on paljolti samankaltaisia piirteitä. Jäällä ja tunturissa vaeltamisessa on päällimmäisenä erämaisuuden ja avaruudellisuuden kokemus. Samaan kategoriaan voisi vielä liittää purjehtimisen, sekin mahdollistaa luonnossa kulkemisen vaelluksenomaisesti, lähes äänettömästi luonnon ehdoilla. Tosiasiallisesti merihän on viimeinen erämaa, ainakin napapiirin tällä puolen. Tähän kun lisää vielä valomäärän joka tulee pitkän pimeän talven päälle, ei keväisellä merenjäällä kulkemista voita mikään. Paitsi ehkä se purjehdus, ja pianhan senkin aika koittaa.

Perjantai 5/3 oli kaunis aurinkoinen ja tuuleton päivä. Pakkasta oli vielä aamupäivällä kymmenisen astetta, mutta korkealta helottava aurinko lämmitti jo todella tehokkaasti. Pienestä on kiinni auringon vaikutus; vain kaksi-kolme viikkoa aiemmin se ei juurikaan auttanut viidentoista asteen pakkasissa.

Päivän reissu suuntautui Säpin Ulkolaskulle joka on Makholmasta 14 km suoraan länteen. Koska jäällä oli lunta ja vettä oli hyväksyttävä kelkkakyyti Säppiin. Muutenkin matka alkaa olla liian pitkä tai päivä liian lyhyt edes takaiselle hiihtoretkelle. Kelkka jätettiin Säpin rannalle ja loppumatka käveltiin. Kuvassa Ulkolaskun komeaa jäävuorta.




Vaikka jääkarttojen mukaan koko Selkämeren pitäisi olla jäässä oli jo Präälissä vastassa avovesi. Tyyne siinä syvyyksiä luotaa, vai ihaileeko vain peilikuvaansa?




Sininen meri valkoisine ajojäineen. Lisäksi lämmin ja tuuleton ilma. Kevät ulkojäillä, rantojen mieskin ihan herkistyy.




Pohjoisen puolella on sentään sivistyksen maamerkit. Tahkoluodon hiilivoimala jauhaa sähkötariffia 18 km päässä ja hallitsee merimaisemaa yli 60 neliökilometrin alueelta.




Ns. pystykahvit. Vaihtoehto makuusumpille. Kätevää täällä. Mutta toki molemmat toimivat.




Paluumatkan vaihtelevia maisemia. Viasvedenlahti. (Katso video )




Seuraava päivä kului jäänreunalla Trutholman länsipuolella, suksien kanssa tosin. Sunnuntaina tuuli kävi etelästä joten kohteeksi valikoitui Räyhät. Silloin takaisin pääsi hiihtämään tuuli selän takana. Merellä kannattaa muulloinkin liikkua samalla periaattteella, niin kenties säästyy yhdeltä ja toiselta. Tässä ollaan rantauduttu Isoon Räyhään.




Lumi ja korkeat nietokset ovat kietoneet Räyhät syleilyynsä. Parhaimmillaan hanki kohosi kahden metrin korkuiseksi.




Punainen kalakoppi komeassa talviasussaan. Kaunista. Ja nyt Selkämeri näytti olevan umpijäässä.




Räyhän maanpuolen mökki vielä ryhdikkäänä mutta ehkä hieman vetoisana katse Makholmaan päin. Säppi häämöttää taustalla.




Takaisin Kuuminaisiin jonne on lyhyin matka Räyhistä. Hieno hankikanto, poikkeuksena edellisestä Räyhän reissusta. Mutta vielä ehtii täälläkin Räyhäämään. Tämä jää ei hetkessä katoa. Mikä jää nähtäväksi.