lauantai 3. huhtikuuta 2010

Köyhän kaffepaikka



Pitkän ja kylmän talven jälkeen on lähes absurdi tunne kun herää aamulla ulkoa kuuluviin lokinkailotuksiin. Vaikka jääkenttää on Makholmasta katsellen silmän kantamattomiin, niin harmaa- ja merilokit tulivat ajallaan rantaan. Myös pihassa lurittelee punarinta ja pari mustarastasta. Talvi on siis takanapäin ja hyvin pian myös kevätkin.

Juuri tämä vaihe on lyhyt ja kriittinen ja samalla ehkä vuoden palkitsevin ajankohta. Kevään kontrapunkti.

Jäät kantavat vielä, aurinko lämmittää ja ensimmäiset muuttolintujen massaesiintymiset ovat käsillä. Juuri tällainen päivä oli pääsiäislauantai 3/4 jolloin Trutholman edustalle aukeni avomeri ja siihen tuhatkunta haahkaa, satoja telkkiä, koskeloita, lisäksi merihanhia, merimetsoja ja tietysti meri- ja harmaalokkeja.





Kauniimpaa näkyä ei voisi enää olla; sininen meri ja sen tuhannet linnut äänineen.




Kahvipaikka parhaasta päästä; Trutholman kärki. Vieressä Preiviikinlahden Pooki, hieman muovinen ja ehkä haalistunut, mutta sitkeästi pystyssä. Edessä avomeri, toisella puolella Ruotsin rannat.




Oikealla avautuu Preiviikinlahti muutamine saarineen, taustalla riittävän kaukana Yyterin kansallismaisema tehtaanpiippuineen.




Edellinen päivä eli pitkäperjantai oli alkujaan sumuinen ja koleahkokin, mutta selkeni päivän mittaan. Tässä ollaan liki Trutholmaa, mutta matkalla Räyhiin, koska vielä silloin ei läheisestä avomerestä ollut tietoa.




Jo Räyhäin läheisyydestä löytyi elämää, jos kuollutta lintua voi siksi kutsua. Ja olihan siellä muutakin, lokit reviireillään, ristisorsia, tyllejä, kiuruja ja yksi köyhä. Köyhäksi kutsutaan punarintaa kun se on köyhän miehen rari eli harvinaisuus. Jota köyhä siis ei itse asiassa ole. Ellei sitten ole todella köyhää.






Muutaman kilometrin jäämatka oli vanhoille saapasside-Järvisille liikaa. Leikkasin puukolla pois ylimääräiset lisäosat ja sukset pelittävät kaikesta huolimatta silti vieläkin. Mono-karhuja ei raaskinut käyttää, kun rannoilla oli vettä jään päällä paikoitellen parikymmentäkin senttiä.




Räyhäin kaffeepaikka oli hieman talvisempi, mutta näköaloissa ei silti ole valittamista. Aina kun Säppi on näkökentässä ollaan hyvällä paikalla. Ja Räyhissä oli hyvin, hyvin erämaista. Ei toista kulkijaa missään, koko päivänä. Mikä sopii hyvin ajankohtaan ja henkeen.




Talvi oli lykännyt lunta tupaan. Toki sitä vieläkin tulee, mutta nyt sen jo ehkä kestää. Tästä eteenpäin kolme viikkoa, niin eiköhän taas olla täällä. Niin köyhiä ei olla ettei sitä tapahtuisi, toivotaan ainakin!